Olihan eilinen

Poika tykkäsi istuksia rattaissa ja mutustaa jogurttikakkua. Kyllähän se kakku muillekin maistui... Murusia enää jäljellä.

Pojan synttäreitä varten tosiaan sitä jogurttikakkua leivoin, mutta liian aikaisin... Ensinnäkin oli kova vahtiminen ettei poika polta itseään uunin luukussa josta puuttui vielä toissailtana leipoessani se ulompi lasi. Toisekseen kun kaikki tietää miltä tuo jogurttikakku maistuu, niin ei ihme että hupeni.
Kun kävin pojan kanssa asioilla kaupungilla, niin sillävälin oli mies etsinyt jemmoihin siirtämiään mattoja ja laittanut niistä kolme likoamaan. En ole kahteen kesään pessyt mattoja, joten nyt oli syytä laittaa juuriharjaan vauhtia että saataisiin pojan synttäreiksi puhtaita mattoja lattioille. (Toissakesänä olin niin heikossa kunnossa mäsän takia ettei jaksanut/pystynyt ja viimekesän "varasti" poika). Tosin ennen kuin tuonne asti ehdin, niin piti se uunin lasilevy asentaa. Olipa iso homma!!! Kaksi sekuntia taisi siihen aikaa kulua. Enkä muuten vieläkään tiedä että mitä se uunin lasi maksoi... tai tulee maksamaan. Lasku tulee perästä.

Illan pimetessä tultiin sisälle ja lapset menivät nuorimmaista lukuunottamatta petiin ja miehen kanssa rojahdettiin sohvalle. Minä kaivoin jämälankakopasta/kopista mustat nöttöset ja neuloin niistä keskimmäiselle kissanhännän. Tuli ihan kivan mittainen. Puikot oli 12 mm ja lankaa aloituksessa 3 säiettä Floricaa, 1 acryylilanka, 2 säiettä puuvillaa ja yksi värjäyskokeilun silkkilanka. Osa langoista loppui matkan varrella kesken, mutta kivasti se kavensi sitä häntää, eli tuli aika luonnollisen kaltainen häntä. Nyt aamulla kun tyttö hännän näki, niin oli ihan haltioissaan! Onneksi tykkäsi. (Kissanaamarin ostin eilen)