Hohhoijjakkaa

Juhannus lusittu... Ja melkoinen Juhannus olikin...

Tänään (sunnuntaina) oikeastaan heräsin siihen kun siskoni alkoi pakata kamoja autoon. Olin hetken hämilläni, että mikäs tämä juttu nyt olikaan, mutta se selkisi. Olipa sitten kummityttö päättänyt olla syömättä aamupalaa joka hänelle oli tehty (ensin leipää ja kun se ei kelvannut, niin tehtiin puuro joka ei sekään uponnut). Montaa houkuttelukeinoa oli käytetty, mutta lopulta oli sitten siskon mies heittänyt uhkauksen, että jos ei ruoka maita, niin sitten lähdetään heti kotiin. No eipä ruoka maittanut sittenkään ja he lähtivät. Hö! Mutta toisaalta; jos kerran lipsuu sanomisistaan, niin sitten joutuu lipsumaan toistekin...

Yksi Juhannusvieras lähti ambulanssilla sairaalaan jossa epäiltiin sappirakon tulehdusta... Aamulla tiedettäneen paremmin.

Vanhempani poikkesivat esikoisen synttäreitä juhlistamassa. Tein päivemmällä raparperipiirakan jota sitten syötiin vanilijajäätelön kera. Tyttö sai kivan pöytälampun. Itse asiassa; haluaisin sellaisen itsellenikin. On meinaan niin herkullisen värinen!

Mutta sainpa minäkin jotain... Mulle uusi (vm. -94) auto tuli vanhempieni mukana. Onhan siinä muutama kukkanen ja iskareissakin sanomista (kuten takajarruissa) mutta muuten pelittää hienosti vaikka sillä onkin ajettu puoli miljoonaa ja vähän päälle.

Nyt pitää mennä unten maille että jaksaa taas huomenna. Mies lähtee "töihin" auttelemaan betonin raudoituksessa ja mä olen muksujen kanssa kotona. Ainakin kotvan, ehkä pidetään kaffetreffit Einin kanssa Loimaalla, kun jokatapauksessa pitää käydä siirtämässä auto omiin nimiin.