Kuppilaneulonta jäi taas!

Tänään ei olisi ollut kukaan kipeä. Tänään olisi autossa ollut bensaa. Mikään ei olisi periaatteessa voinut estää mua lähtemästä Vammalaan neulomaan (pojan villahousuja valmiiksi?) paitsi että esti. Miehelle kyllä kerroin että ha-lu-an lähteä tuonne ja kellonaikakin toisella tiedossa. Jäi illalla kuitenkin treenien jälkeen ottamaan "viisasten juomaa" pojan toisen kummitussedän kanssa. Soitti kyllä neljältä yöllä että voisi vaikka hänet noutaa, mutta olikohan kupin kallistelun ohessa unohtanut että meillä on kolme lasta joita ei todellakaan saa neljältä yöllä hereille ja autoon... Kotiinkaan ei lapsia olisi voinut jättää, sillä matkalla voi aina jotain sattua. Sovittiin sitten että mies menee yöksi treenikämpälle joka on puhelinten kantaman ulkopuolella. Lupasi laittaa kellon kymmeneltä herättämään, mutta kuten arvata saattaa, niin oli sitten nukkunut... 11.24 soi puhelimeni että saa tulla noutamaan. Tosin siinä vaiheessa mulla enää ollut mikään kiire. Itse asiassa laitoin itselleni vielä kahvia keittymään ja istutin pojan syömään oman aamupalansa... Grr...