Huomenta! Olen muutaman päivän blogihiljaisuuden jälkeen palannut linjoille. Jotenkin vain on ottanut sen verran paljon päähän ettei ole edes viitsinyt blogiin kirjoittaa mitään. Nyt alkaa näyttää vähän valoisammalta.
Tänään olen aloitellut kodin raivaamista ihmisasumuksen näköiseksi. Äsken lastasin astianpesukoneen ja pyykinpesukoneessa on päivän toinen satsi pyörimässä puhtaiksi.
Keskeneräisiä neulomuksia on jokunen...
- kummitytön neuletakki
- Keskimmäisen villapaita
- keskimmäisen lapaset (päättelyä vaille)
- esikoisen lapasen
- toisen kummitytön sukat
- miehen pipo
sekä se läjä keskeneräisiä jotka sitä saavatkin olla vielä toistaiseksi.
Eilen istuin liki 3 tuntia autossa kun odottelin miestä treeneistä. Jos pää ei olisi niin hatara, niin tuskin oltais jouduttu vartoilemaan, mutta kun päivällä Loimaalla käydessä unohdin postittaa pari kirjettä, niin oli vielä ennen viittä pakko ehtiä postiin että lähtivät eilen. Muuten olisi huomenna ollut pari pientä ihmistä alahuuli lurpallaan.
Poika oli hauska eilen kun lähdettiin Loimaalle. Päätti ettei yksi pipo riitä mihinkään :)
Oma pipo pohjalle ja iskän samanlainen päälle.
Astianpesukone pitäisi tyhjentää ja täyttää sekä käyttää kolmannen kerran, pyykkikone pesee neljättä kierrosta. Ruokaakin pitäisi laittaa...
Onpas tutunkuuloista, meilläkin talo on vähintäänkin kaaoksessa. Olen kyllä yrittänyt siivoillakin aina välillä, kuitenkin siinä vaiheessa kun olen päässyt loppuun, on jo aika aloittaa toisesta päästä uudestaan (on se mukavaa kun on pieni tehotyöläinen apuna sotkemassa). Nyt kyllä siivoan innolla toivoen että ne vanhan kansan ässä-konstit käynnistäisi synnytyksen, olisin jo ihan valmis laitokselle.
VastaaPoista