Liekö aivoja enää päässä?

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin pääni sisällä olisi iso ontto tila, jossa tuuli humisee... Illalla pyrki korvaakin särkemään ja siihen tiputtelin puuduttavia tippoja. Ibuprofeenin ja korvatippojen myötä sain nukuttua reilut neljä tuntia ilmeisen syvää unta. En tosin muista näinkö jotain unta, tuskin.

Pääkallopatalappu alkaa olla jo hyvällä mallilla. Enää puuttuu parikymmentä kerrosta. On siis suuresti mahdollista että saan sen lauantaiseksi valmiiksi :) Nyt jäljellä olevat kerrokset on jo helppoja, kun ei enää tarvitse laskea montako silmukkaa mennään pohjavärillä ja montako kuviovärillä ennen kuin niiden paikat vaihtuu. Enää vain pitää laskea reunoissa, että montako silmukkaa siinä neulotaan pohjalla ennen kuvioväriä.

Hirvittävä ongelma on lauantaita silmälläpitäen se, että mitä ihmettä mä laitan päälle... Kai tuolta jotain löytyy... Kaikki farkut kun on moneen kertaan paikattu eikä tilaisuus kuitenkaan ole niin virallinen että parhaimmat hepenet (mitä ei kylläkään allekirjoittanut omista) olisi ihan tarpeen. Mutta kai mä jotain keksin.

Lapset menee taas miehen vanhemmille. Olivat siellä viimeksi pe-la yön, mutta koska yö oli pojan osalta mennyt (erittäin arvattavasti) kovin risaiseksi, niin päätimme miehen kanssa että todella lähdemme hyvissä ajoin takaisin kotia kohden, sillä ei anopin voi antaa taas valvoa pojan kanssa. Kotona poika on toki nukkunut yöt ihan kivasti koska tissi on kuitenkin siinä vieressä kohtalaisen helposti saatavilla... Eikä näin talvipakkasilla ole oikeasti järkeä olla yötä poissa kotoa; täällä oli lauantaina vielä pitkälle iltaan vajaa 18 astetta lämmintä. Eikä koiraakaan voi jättää kovin pitkäksi ajaksi ilman kusettajaa... Meistä on vissiin tullut tylsiä :)

Lämpötiloista puheenollen; taidanpa hakea tuosta eteisestä viimeiset siinä olevat puut ja virittää tähän pirtin pilarimuuriin (puhun kyllä yleensä takasta) valkean. Mies saa myös hilata peffansa ylös petin pohjalta ja lähteä "metsästämään" lisää puuta sisätiloihin ja myös saunalle.