Toisaalta on ihan kiva että miehellä on mielekästä tekemistä vaikka työttömänä onkin, mutta miksi juuri nyt tarttis kaiken tapahtua... Tämä viikko on yhtä hullumyllyä muutenkin. Olen tänään koittanut epätoivon vimmalla raivata pyykkivuorta matalammaksi. Likaisten osalta se onkin onnistunut ihan kiitettävästi "stereopyykännän" ansiosta, mutta sitten olisi tuo puhtaiden pino. Sitä ei saa minnekkään ennen kuin tyttöjen vaatekaapista on pienet vaatteet muljattu pois.
Tytöt eivät itse auta yhtään. :( tappelevat vaan tai livistävät pihalle.
Huomenna menen Einin kanssa hakemaan hänelle uuden auton, Riihimäelle pitää lähteä. Siinä palaa aikaa jonkin verran. Torstaina pitää hakea se keskimmäisen piirustuskilpailuvoitto. Siinäkin menee aikaa. Sitten olisikin enää perjantai jolloin voisin leipoa pojan synttäreitä varten. Pakastimeen ei voi leipoa kun sinne ei mahdu. Enkä saa tätä hemmetin kämppää siivottuakaan pojan synttäreihin mennessä kun kukaan ei auta!
Mies tosiaan lähti prätkäilemään pojan kummisedän uudelle asunnolle ja sieltä jatkaa matkaa uudelle treenikämpälle. Mulla on ihan sellainen fiilis että ei munkaan tartte mitään tehdä! *kele!
Ah, niiiiiiiiiiin tuttu fiilis =)
VastaaPoista