Pikkuhiljaa...

Kai tässä pikkuhiljaa alkaa päästä asiasta yli, parempi se ehkä kuitenkin oli. Ilmeisen elinkelpoinen kaveri ei olisi ollut. Surettaa silti.

Esikoinen aiheuttaa päänvaivaa. Kasvaa kohisten ja tällä hetkellä oikeastaan ainoat sopivat housut on yhdet parhaat päivänsä jo nähneet verkkarit... Katseltiin tytön tultua koulusta Ottobren lehtiä ja yhdet toteutettavat housut sieltä löytyikin. Pitääpä piirrellä kaavat ja koittaa jossain välissä ommella.

Perhe on joutunut kärsimään mun alakulosta. Suutun helposti ja lujaa. Toivottavasti tämä menisi äkkiä ohi. Pitäisiköhän sitä huomiseksi koittaa saada nuo lapsukaiset jonnekin ja lähteä miehen kanssa "liesuun". Lauantaina mies vanhenee taasen ja ilmeisesti huomenna ottelee kuppia kavereiden kanssa treenien päätteeksi. Kupin kallistaminen ei välttämättä tekisi mullekaan pahaa... Tai sitten tekisi...