Mutta pakko kai nyt tännekin ilmoittaa että hengissä ollaan. Vaikka se ei nyt välttämättä ole ihan itsestään selvyys... Mulla kun on tapana toimia ennen kuin ajatella...
Lauantaina työvuorossani kävi nimittäin aika kaamea tapahtuma! klo 12.36 sisään rynni kaksi naamioitunutta sälliä, joista toinen jäi ovensuuhun ja toinen tuli pokkana kassakoneelle ja mäiskäsi sen isolla kiintoavaimella päreiksi ja nappasi kassalippaan mukaansa. Jätkä lähti rynnimään ovelle ja minä perään. Sain jätkän kiinni ja tovi taisteltiin lippaasta, mutta minä sen taiston voitin. Lippaan kanssa pyörin ojan pohjalle josta ylös päästyäni näin pakoauton perävalot...
Siinähän olisi voinut käydä ihan miten vaan; olisin saattanut saada siitä avaimesta kallooni ja tämän bloginpitäjän laulu olisi ollut valmis siinä kohtaa...
Jos vain olisi ollut mahdollisuus ajatella edes kymmenen sekuntia, niin en olisi lähtenyt perään, mutta kun kaikki kävi kuin pikakelauksella...
Sunnuntaina kävin poliisilaitoksella kuultavana ja tapahtumien kulku kirjattiin ylös. Etteivän sällit vain keksi kertoilla omia satujaan poliiseille.
Mutta nyt menen nukkumaan, kirjoittelen päivemmällä uuden postauksen ja vähän mukavamman sellaisen.
Voi kauhistus... Onneksi loppu oli noinkin onnellinen!!
VastaaPoistaNo huh! Onneksi sulle ei käynyt huonosti!
VastaaPoistaVoi kamala, onneksi sällit taisivat pelästyä tiukkaa mimmiä :)
VastaaPoistaNo huh huh, olet sinä aikamoinen nainen! Onneksi olet kunnossa!
VastaaPoista