Sunnuntaina 6.5. illansuussa lorahti pikkareihin jotain "ektoplasmaa" jonka hetkeä myöhemmin tajusin limatulpaksi. Meni ehkä vartti ja housuihin lorahti lisää jotain. Hain housuihin pikkuhousunsuojan joka sitten hetkeä myöhemmin kastui sekin ja tässä vaiheessa (kello noin kuusi illalla) tajusin, että lapsivettähän sieltä lorahtelee, enkä suinkaan pissi pöksyihini. Kahdeksan aikoihin alkoi pikkuisen supistella ja soitin synnärille että mitenkäs pitäisi menetellä. Sieltä annettiin ohjeeksi saapua paikalle sitten kun siltä tuntuu.
Pakkailin tytöille tavaroita mummulaa varten ja mies sitten kävi viemässä tytöt sinne noin puoli yhdeksältä illalla, ettei sitten yöllä tarvitse herätellä ketään, kun nimittäin luulin ja oletin että yön aikana syntymä sitten tapahtuu.
Sairaalaan lähdettiin ajelemaan puolen yön jälkeen ja perillä olimme noin 00.45 ja paikat vasta kolmisen senttiä auki. Supistelu ei siis ollut ollut tarpeeksi tehokasta. Yön aikana hiipuivatkin jopa ja sain nukuttua jokusen tunnin neulonnan ohella. Kätilökin vaihtui ja tehtiin uudelleen sisätutkimus aamukahdeksalta, jolloin tilanne oli edelleen sama. Kätilö ja lääkäri olivat molemmat sitä mieltä, että pitäisi laittaa oksitosiinitippa jouduttamaan koska lapsivesi oli vihreää ja omat supistukset tehottomia.
Kävimme miehen kanssa kävelyllä ulkona (ja neuvolassa perumassa seuraavalle päivälle varatun aikani sekä pankissa nostamassa hieman käteistä kun olin unohtanut oman lompakkoni oman autoni kojelaudalle...) jonka jälkeen palatessamme huoneeseen, oli sinne kärrätty tippatolppa. "kaverini" seuraaville viidelle tunnille. Melkein heti tipan laiton jälkeen alkoi supistuksiin tulla potkua. Yhden jälkeen ne alkoivat olla jo aika kipeitäkin enkä osannutkaan enää rentouttaa itseäni kuten nuoremman tytön synnytyksessä. Tai sitten se vain johtui noista tipan vauhdittamista supistuksista. Menin suihkuun, mutta lämmin vesi ei tehnyt minulle autuasta oloa kuten se monille tekee (eli amme ei olisi varmaankaan sopinut minulle jos sellainen olisi ollut käytettävissä).
Noin puoli kahdelta supistukset alkoivat olla jo sietorajan yläpuolella ja soitin kätilön tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Auki
vasta neljä senttiä! Alkoi iskeä pienimuotoinen paniikki. Ellei tämä tästä piakkoin ala joutumaan, niin sektio saattaisi olla edessä ja sitä en todella halua. Supistukset tekivät oikeasti kipeää ja aloin puhua kätilölle että jotain kivunlievitystä haluaisin. MS-tautini takia minulle ei kovin heppoisin perustein kuulemma epiduraalia laiteta, tosin sitä en edes halunnut, se ei ole ollut kivunlievityksessä koskaan ykkösenä (eikä sellaista mulle ole koskaan laitettukaan missään yhteydessä) vaan kyselin parakervikaalipuudutusta. Sellainen mulle luvattiin kunhan saliin päästäisiin. Ja sinne lähdettiinkiin aika tarkkaan kahden aikaan. (Samaan aikaan seinän toisella puolella äitipolilla oli kaverini Eini 36-viikon tarkastuksessa ja ultrassa) Tässä välissä kätilö vaihtui jälleen kerran.
Uusi kätilö kyseli toiveitani ponnistusasennosta, ja kerroin, että olen jo kahdesti aiemmin halunnut koittaa jakkaraa, mutta silloin se ei ole käynyt päinsä. Nyt jakkara laitettiin valmiiksi ja minä höngin ilokaasua hullun kiilto silmissä. Lopulta vartin yli kaksi lääkäri laittoi kohdunkaulalle
puudutteen ja
se toimi.
Seitsemää minuuttia vaille kolme olinkin jo kokonaan auennut ja siirryttiin jakkaralle. Wau!
Siinä löysin heti suunnan johon ponnistaa ja poika syntyikin kolmen
seuraavan supistuksen myötä. En tiedä sitten onko loimaalainen tapa muuttunut,
vai onko kohdalleni osunut kahdesti aiemmin sen verran laiskoja kätilöitä etteivät ole viitsineet kyykkiä lattialla. No tuo tuli
kuitenkin koettua ja hyväksi havaittua.
Ensi-imetyksen jälkeen isä kylvetti pojan ja hänet mitattiin. 50 cm 2,840 kg ja pipo komeat 36 cm.
Omat vaurioni synnytyksestä rajoittuivat jälleen siihen julmettuun mustelmaan kämmenselässä
ja pariin pintanaarmuun alapäässä.
Olisin valmis tuohon vielä neljännenkin kerran, mutta mies ei. Oli kuulemma niin paljon
kamalamman näköistä kuin tytöistä aikoinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi rohkeasti :)