Ensimmäinen ja ties kuinkamonennes...

Tänään pistin itseeni ensimmäisen annoksen Avonex -merkkistä ainetta kun Rabif ihon alle piikitettävänä aiheutti hurjia ihoreaktioita. Tosin kun tämä A pistetään lihakseen niin toki siinä pitää olla ihan HERMEETTINEN NEULA joka meikäläisen neulakammoisen mielestä on AIVAN JÄRKYTTÄVÄ! No, olin tiistai- ja keskiviikkopäivät jo ehtinyt treenaamaan sieneen sekä vapaalla kädellä että injektorilla. Se ihka oikea pistäminen sitten menikin ihan kivasti injektorilla. Miestä taisi heikottaa enempi kuin minua sitten loppuviimeksi... (oli mukana opettelemassa pistämistä jos kuitenkin mulle menee pupu pöksyyn jossain vaiheessa...)

Ennen pistosopetusta (joka siis tapahtui aluesairaalalla, hoitajan läsnäollessa) piipahdin Jyskissä ostamassa kaksi halpaa pussilakanaa (á 5€, joten kankaan metrihinnaksi jäi alle 1,30€) joista teen sitten läjän kässäpussukoita kun esikoinen tilasi niitä synttärivieraille jaettavaksi... Mitäpä ei äiti tekisi lastensa eteen... Huooh.

Lauantaita (KIP) varten on jo puikot teroiteltu ja aivonystyröitä hierottu. Pitää nimittäin olla terävässä kunnossa molempien kun olen Silmu&Solmu -käsityöpuodilla opastamassa taikalenkkisukkien (magic-loop) tekoa kahta kerralla kärjestä alkaen... Huih...

Meni hermot!!!!!!!

Meillä on pitkään jo vallinnut melkoinen kaaos täällä sisätiloissa. Johtuu siitä että minä en kertakaikkiaan sairauteni vuoksi jaksa. Voin tehdä kaikenlaista minkä tekeminen sujuu paikallaan istuen; pystyn neulomaan, surffaamaan netissä, kirjoittamaan vaikka mitä ohjeita, askartelemaan ja vaikka leipomaan työtuolillani istuen, mutta jalkojen päällä oleminen on viimeaikoina käynyt melkein ylivoimaiseksi. Jokapäiväisen ruuanlaiton ja astioiden-, pyllyn- ja pyykinpesemisen lisäksi ei kertakaikkiaan liikene energiaa enää lelujen keräilyyn ja muuhun siivoiluun. Puhumattakaan siitä että jos pitää kaupassa käydä, niin siinä olikin jo riittävästi yhdelle päivälle.

Monenlaista pystyn tekemään, kunhan ei tarvitse kovin pitkään seisoskella/kävellä.

Mieskin kun on tämän viikonlopun poissa niin vastuu kodista on yksin minulla. Tytöt kitisivät tuossa jokin aika sitten että he haluaisivat mennä ulos. Siinä vaiheessa kiehahti! Tyttöjen oli tarkoitus tämän viikonlopun aikana todellakin laittaa oma huoneensa kuntoon ja auttaa mua täällä yhteisissä tiloissa, mutta ei kun ulos tarttis päästä...

Otin sitten siivouskaapista jätesäkkirullan ja kiukusta kihisten ja raivosta energiaa ottaen läksin tyttöjen huoneeseen ja heitin kaiken eteeni osuneen jätesäkkiin. Kaikki mikä eteeni osui. Siinä vaiheessa tytötkin ilmeisesti havahtuivat ja lupasivat laittaa paikkoja kuntoon. Nyt sitten tarttis jaksaa mennä saunaan... Mietin vaan että miten mahtaa kuumavesiämpärin kanssa käydä... Pitänee passittaa muksut lauteille istumaan siksi aikaa kunnes saan vedet tehtyä valmiiksi, että jos vahinko käy, niin sitten vain mulle itselleni.

Huomenna sitten olisi tarkoitus viimeinkin saattaa olohuone/pirtti siihen ulkoasuun, josta olen jo pitkään haaveillut. Jos sitten jaksaa. Miehen apu siinä olisi kyllä ihan ehdoton, mutta en yhtään tiedä mihin aikaan tulevat studioreissusta ja että jaksaako tuo sitten auttaa näissä "ämmämäisissä kotkotuksissa"...

Aivottomuusneule ja lääkityksen aloitus

Pistosopastusta odottaessa olin niin hermona, ettei olisi minkään ohjeen seuraamisesta tullut yhtikäs mittään... Joten otinpa sitten kerän Tennesseetä ja neulaisin siitä ainaoikealla tiskirätin.

Ja se mönkään mennyt pojan villatakin teelmys meni mokan osalta purkuun ja uudelleen neulontaan. Hihat kiinnitin miehustaan aamulla tyttöjä koulutielle laittaessa.

Ja kuten kuvasta näkyy on huppukin aika mukavalla mallilla.

Jaa se pistäminen vai? Joo, ei se ollut niin vaikeaa (sain kehuja siitä että osasin käyttää laitetta oitis; mutta olinhan interaktiivisesti prepannut itseäni laitteen käyttöön). Laite tökkäsi neulan ja pruuttasi aineen; simppeliä.

Illalla sitten oli lievästi flunssainen olo ja kuumettakin pukkasi sinne 37,2°C asti, niveliä särki hiukkasen. En ottanut mitään kipulääkettä lisäksi. Tänään on olo ollut jo ihan normaali. Huomenna uusi pisto. Saahan nähdä että tuleeko siitä yhtä muikea jälki...

Tuossa näkyy haaleasti tuollainen reilusti 2€ -kolikkoa suurempi laimiska pistoskohdan alapuolella. Eipä silti, en muutenkaan näitä mahamakkaroitani yleensä julkisesti esittele...

Hupsista!!!!!

Kuten kuvasta näkyy, niin meinasin vähän oikaista... Pojan villatakin toinen etukappale on 4 cm lyhyempi toista... Laitoin kuitenkin pingotukseen vaikka osa meneekin purkuun. Jos sitten huomisiltana jatkais tuon kappaleen oikean mittaiseksi, yhdistelisi hihat vartalokappaleeseen ja neuloisi hupun (ei tupua taikka lupuakaan). Ja sitten vissiin vielä ne taskutkin.

Tänään ei jaksa tuota enää murehtia vaan voisi ottaa puikoille jotain todella aivotonta... Jännittää nimittäin tuo huomisen pistosopettelu sen verran ettei ajatus oikein kulje. Ehkä siinä onkin syy tuohon liian varhain kavenneltuun etukappaleeseen.

Vätystelee

On tässä sitten ollut vähäsen hiljaisempaa... Kun ei oikein jaksa mitään :( No puikkoja olen heilutellut, mutta siihenkin meinaa väsyä. Toivottavasti lääkityksen aloitus parantaisi tätä fatiikkiakin. Koti on kertakaikkiaan kuin pommin jäljiltä. Ruuan jaksan tehdä mutta en siivota jälkiäni sen jälkeen...

Eilen kävin kaupungilla sostoimessa hakemassa ja jopa saamassa maksusitoumuksen lääkityksen aloitukseen. Pääsen siis tiistaina hakemaan lääkkeet ennen kuin menen laitteen käyttöopastukseen neurologian polille.

Puikoilla on tällä erää pojalle villatakki tällä ohjeella:
Tosin lanka ei ole tuota punaraidallista, vaan samaa vihreä-valkoista kuin omassa liivissänikin. Toinen etukappale on jo valmis ja toinen etukappale sekä takakappale on kainalossa asti. Sitten vielä hihat ja huppu... En tiedä teenkö taskuja. Pitää kysyä pojalta sitten kun takki on muuten valmis.

"Painavaa asiaa"

Eipä taida neuletakistani tullakaan neuletakkia... Taidanpa tehdä siitä vain liivin... Takakappale painaa 290 grammaa ja toinen etukappale 170 grammaa. Vielä kun tekee sen toisen etukappaleen niin siinähän on jo 630 grammaa yhteensä. Voihan olla aika raskas kannettava... Ja voinhan sitten joskus myöhemmin ehkä neuloa siihen hihat jos tuntuu ettei liiviä tule käytettyä. Onneksi en aloittanut hihoista :)

Tänään kävin pojan kanssa kaupungissa lähettämässä Ystävälle Hellsinkiin pienen paketin ja toimittamassa Kelalle eilen postin tuoman B-lausunnon. Lausunto on jo sähköisessä asiointipalvelussa kirjattu saapuneeksi, ja nyt sitten toivotaan kädet kyynerpäitä myöten ristissä että ehtivät tehdä päätöksen siihen mennessä kun menen 16.3. apteekkiin lääkettä noutamaan.

Valehtelisin jos väittäisin että en ole ollenkaan hermostuksissani tuon lääkityksen aloituksen kanssa. Mutta jos tuo toimii eikä pahiksia enää pukkaa päälle niin useasti, niin se lienee kuitenkin paikallaan.

Neurologia morjenstettu

Tuollaisen laitteen kanssa koitan sitten tulla toimeen 16.3. alkaen. Eli nyt sitten aloitellaan interferonihoito. Parempi kai nyt kuin vasta myöhemmin, poikakin alkaa jo olla aika hyvin vieroittunut.