Suloista

Sulo -koira saapui laumaamme. Tuo on 4,5 -vuotias sakemannin ja harmaannorjanhirvikoiran sekoitelma. 

Pete kun alkaa olla elossaan jo lopputeksteissä :( 

Kissat eivät oikein ole sulattaneet uutta tulokasta, mutta jo kohtalaisen liki ovat _nukkuvaa_ Suloa käyneet, että eiköhän ne siitä.

Omput toimitettu huoltoon

Tehtiin tänään pikainen Turku -keikaus. Vietiin isännän MDD G4 PM ja mun G5 PM Turkuun Varimportiin huoltoon. Toivottavasti edes se G5 saadaan kuntoon!

Samalla reissulla tipautettiin siskolle riisinkeitin jonka isäntä oli saanut ehjättyä. Lapset jäivät reissun loppupuoliskon ajaksi "matkan varrelle" vanhempiemme luo koiraa lepyttelemään (ettei raukka olisi vallan seonnut). Vanhempien luota otimme kyytiin "uuden" G5 PM:n jollaisen ostin Huutonetin kautta. Sitä en kyllä vielä ole kytkenyt kiinni, sillä nestejäähdytteisenä sen on parempi tasata lämpötila ympäristöön nähden ennen käynnistystä. Jos vasta huomenissa.

Nyt on takki aika tyhjä! Huomenna taas LankaLiigailemaan :) Piiiiitkästä aikaa :)

Loistava postipäivä!

Bellesiltä Inspishaasteen palkinto. Pitkään tätä odotin, mutta oli se sen arvoinenkin että kannatti odotella :)

Ja näiden lisäksi postilaatikossa majaili Ilulta ostettuja ihanuuksia... Jahka puikoilla olevat jutut on saatu toisenlaiseen kuosiin, niin sitten näistä jotain. Yllättävän hyvin tuossa "Mieleni mustin koskettimin" -langassa toistuu värit vaikka siinä on violettia ja liilaa... Ehkäpä tuo "pornon" värinen prätkä taustalla värittää sopivasti. Ja tämä vihreämpi lanka on juurikin täysin nimensä mukaista tunnultaan... "Läähätän ja läkähdyn"

Jotain on puikoiltakin valmistunut; Poncho Mambosta. Eipä taida näin aurinkoisella kelillä saada tyttäristä mannekiinia tuollaiselle tuotteelle... Pitänee odottaa iltaan että saa tuosta sen kuvan.

Peten (siis koirulimme) kanssa käytiin eläinlääkärillä. Poju ensinnäkin painaa nykyään 41 kiloa!!!! Pitäis varmaan aloittaa kevyt laihdutuskuuri. Tosin on tuo muutenkin iso... No eniveis, sillä on ollut viikon verran ihottumaa kaulalla ja halusin varmistaa ettei se ole kapi kun näissä nurkissa kettujakin pyörii, mutta ei lääkäri uskonut että se kapia olisi. Varuiksi kuitenkin laitettiin lääke siihenkin. Ihottuma on kutissut niin että koira on sen raapinut rikki ja iho on tulehtunut; koirallakin on nyt antibioottikuuri. Lapsista kahdella on jo loppu ja yksi jatkaa vielä viikon verran...

Myöhäinen kevät???

Tälleen lähtee mein koiruudesta karvaa... En yhtään ihmettele, miksi toinen ei anna imuroida lattioita ennen kuin itsensä on imuroitu... tätä on nyt jatkunut kolme päivää ja mikäli vanhoihin merkkeihin on luottamista, niin tämä määrä irtoaa vielä monta kertaa tulevan kahden viikon aikana... Huooh!

Pete

Miten ihmeessä tuon koiran kirsu on nyt talvisaikaan muuttunut taas vaaleanpunaiseksi jollainen se oli viimekin talvena. Kesällä kirsu oli pikimusta kuten kuuluisikin, kai?

Tuo labbiksen älykäs ja surumielinen katse on kyllä jotain joka sulattaa sydämen... Kun tuota kaunista poikaa katselen, niin voin todeta että liki kolmenkymmenen vuoden haave ei ollut turha!

Kalorit taas vähennetään lankavarastoista...

Eli 35 kalo.. eikun grammaa Sisu Glitteriä hupeni taas yhteen Calorimetryyn.


Myös 150 grammaa SWTC:n Giannaa sain tuhotuksi varastoista. Pipo ja päähine. Päähine menee tyttöjen BabyBorn -nukeille (sen voi halutessaan asetella kesähatuksi taikka stetsoniksi...) Pipo mennee pesukoneeseen kevyeen huovutukseen. Ainakin kokeilen. Siitä pitäis tulla pojan päähän sopiva, nyt mahtuu omaankin kupoliini... (pipo tuossa yllä)

Koko päivän "saalis" yhdes kuvassa.

Masse tähteili tänään... Istui mokoma pojan syöttötuolissa kuin omassaan...


Tosin sekin on paljon parempi vaihtoehto kuin se mitä Pete-koiruutemme on viimepäivinä harrastanut. Mokoma menee pojan sänkyyn maate, aivan kuin se olisi häntä varten siihen koottu ja pedattu. Kammottaa ajatellakin mitä tapahtuisi jos poika jo nukkuisi siinä sängyssä ja koiruus koko 35 kilon massallaan loikkaisi päälle... Sai meinaan sen verran hurjaa kyytiä koira kun sen viskasin pihalle kaamean karjunnan säestyksellä että luulisi menneen kaaliin että se ei ole sen paikka. On se loppupäivän ollutkin aika noopea, kun se mami silleen mulle suuttu ja karjui...

Hamsterisaldoni tällä erää on peräti kilo ja 119 grammaa päälle! Oho!

Vätystää

Täällä mä edelleen koikkaloin yöpaidassa... Farkut ja villasukat jo kiskoin jalkaan kun muuten olis vähän vilpee olo.

Vilpeestä tai viileestä tuli mieleen kun tuossa päivänä eräänä "löysin" vaatekaapistani tyttöjen huoneeseen ostamani pääkalloverhot ja ajattelin ne sitten sinne ripustaa. Olin vasta aloittelemassa ripustamista kun esikoinen tuli sisälle huoneeseen ja henkäisi: "Vau äiti. Noi on tosi viileet verhot!" Likalla ikää hiukan päälle 8 vee ja käyttää tuollaista kieltä :) Viileet verhot... Pitäiski vissiin käydä ottamassa kuva kun kamerakin on löydöksissä.


Meillä muuten on jokin ihme noiden ruskeiden kissojen kanssa... Hyrrä aikanaan nouti "traasuaan" kuin koira konsanaan. Ja nyt tuo Masse; järsii possunkorvaa kuten koira. Toisinaan Petellä ja Massella tulee skabaa siitä että kumpi saakaan sen possunkorvan syödä!


Kai sitä sais mennä laittaan vaatetta ylle.

Lapaset valmiit

Nyt on kummitytöt (nuoremman) lapaset valmiit, en vain hoksannut punnita niitä ennen kastelua ja kuosiinsa venyttelemistä... :( Kuvaan ne sitten kun ovat kuivuneet, nyt ne ovat tuolla somassa hammastahnalla kyllästytetyssä vessassa kuivumassa.

Meillä on perinteinen keskimmäisen kummisedän saunotusuusivuosi. Ainoa mikä nyt on eri kuin aiempina vuosina, niin nyt meillä on automaattinen paukkuvahti. Heti kun jossain joku uudenvuodenpommi paukahtaa, niin Pete se haukahtaa (ah, heittäydyinpä runolliseksi). On se vähän noopean näköinen, hiukka nolohko kun haukkuu, mutta eipä taida toinen itselleen mitään mahtaa... Perinteistä poikkeaa sekin että vanhempi kummityttö on meillä. On ihan kiva kun on tytöilläkin jotain mukavaa näin uuden vuoden kynnyksellä.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoille! Palailen linjoille ensi vuonna :)

Forssa nähty taas

Juups, nukkekotikaupassakin käytiin, vaikka se periaatteessa olikin kiinni... Sattui omistaja Esa vain sopivasti olemaan siinä lähistöllä ja pääsimme asioimaan. Nukkiskamaa en kuitenkaan ostanut, vain miehelle Yamahan kangasmerkin. Eini sensijaan osti kaksi nukkiskuvastoa.

Sitten oli Einin lääkäriaika jonka (kolme varttia) neuloin joulupukin sukkia. Alkaakin kärkikavennukset pikkuhiljaa häämöttämään. Käytävällä jokunen ihminen kiinnitti huomiota outoon tapaani neuloa kahta sukkaa yhtäaikaa pyöröillä. Kerroin tekniikan olevan loistavan estämään "toisen sukan syndroomaa" eli sitä kun on yhden saanut tehtyä, onkin iso kynnys alkaa tekemään toista. Ja sitten niitä parittomia sukkia on jo uutena...

Tuolta sitten siirryimme Citymarkettiin, josta minä ostin vain Joulupukki -karkkilaatikon, kun tyttöjen kahden yön taatalavierailun aikana iskä ja pikkuveli oli syöneet keskimmäisen rasian tyhjäksi... Ryökäleet! (mä en tykkää sellaisista täytekarkeista joissa täyte on liejua)

Sittarin pihalla sitten oli pakko kysellä paikallisiksi olettamiltamme ihmisiltä, että missä Posti sijaitsee, kun se hyökkäyshattu piti Kanadan suuntaan laittaa menemään.

Aiheesta oli hitusen Ravelryssa, HatAttack -keskustelupalstalla... Tuon allaolevan kuvan (yhtenä) kun lisäsin sinnekin. Poika ryöväsi pipon ja sovitteli sitä päähänsä ennen kuin ennätin päättelemään langat. Taitaa poika kanssa haluta tuollaisen (ehkä hiukka pienemmän) pipon. No pääasiat alkaa ylihuomenna. Jos sitten vaikka pojalle tuosta Polkka-langasta tuollaisen...

Pet(t)e(ri) ja punakuono

Pete makoilee mielellään joulukuusen alla...

Eilen leikittiin hiukan kasvoväreillä. Poika sai pellenenän :) Hauskaa riitti peilikuvaa katsellessa...

Käsityörintamalla kuuluu kiireistä... Joulupukille pitäisi saada saapassukat. No varsia on jo tehty 15 senttiä, vielä vähän lisää ja sitten värinvaihto ja jalkaterät kokoon 44... Ehkä ehdin jos saan vaan neuloa.

Joulumuorin apuna olen muutenkin vähän koittanut neuloa; tytöille tulossa siililapaset (peukkuja vaille), nuoremmalle kummitytölle tulossa lapaset (kärkikavennukset menossa ja peukut puuttuu), sukumme nuorimmalle villasukat (aloittamatta). Näillä harmailla ei kuulemma kauheaa kiirettä, jos Uudeksi Vuodeksi saisin tehtyä, hyvä niin.

Ei yhtään liian aikaisin

Mies kävi aamulla laittamassa talvirenkaat paikoilleen. Eikä todellakaan yhtään liian aikaisin. Yöllä oli nimittäin satanut viitisen senttiä lunta. Koirakin oli ihan ihmeissään sen lumen kanssa...

Oli koulun pihan avajaiset ja sinne olisi ollut aika keljua ajella kesärenkain. Poika aiheutti lievää panikointia ehtimisen vuoksi kun nukkui ja nukkui vaan (sitten piti herättää) ja heräämisen jälkeen olisi heti halunnut katsoa Teletappeja (Tllpapi). Kun sitten ei saanutkaan katsoa Tappeja, niin tapeltiin ihan vietävästi pukemista vastaan. Vartti meni aikaa siihen että saimme yhteistuumin pojalle saappaat jalkaan ja puvun päälle. Koko automatkakin kiemurreltiin ja "kirottiin".

Avajaispuheiden ajan poika oli yllätykseksemme ihan hiljaa, taputti hienosti koulun esityksille (5-6 luokka soitti "walking in the Air" -melodian nokkahuiluilla ja 1-2 luokka esitti pari leikkilorua). Sitten mentiin glögille ja luokkaan hetkeksi istumaan. Kun poika alkoi käymään uudelleen levottomaksi, niin lähdettiin pois, tosin liukumäen kautta.

Huooooooh!

Eilen illalla hieman ennen kauppojen sulkeutumista käytiin noutamassa autoni korjaamon pihamaalta ja sitten menin kauppaan "tuhlaamaan" viimeisen kaksikymppiä joka tililtäni löytyi. Maitoa ja muuta elintarviketta meille ihmisille sekä noille nelijalkaisille otuksille. Mies vie tänään liiton paperit työmaalleen, jossa pääluottamusmies tarkistaa ne ja lähettää kaikkien lomautettujen paperit yhtämatkaa työnantajan piikkiin kirjatussa lähtetyksessä liittoon. Loistavaa palvelua mielestäni! Mennee tosin tovi ennen kuin sieltä mitään rahaa tulee, mutta kaipa joskus.

Keskimmäinen kun tuli koulusta niin toi postin tullessaan ja siinä oli mukana pakettikortti salaiselta neuleystävältä. Se haetaan samalla reissulla kun lähdetään hakemaan laskua auton korjauksesta, tankkaamaan lainatulla kaksikymppisellä ja hakemaan niitä talvirenkaita. Niin ja viemään tuo "työtön-työtön-työtön" -lappunippu.

Eilen illalla sain pojan taintumaan jo yhden jälkeen! Ehkä tästä alkaa pikkuhiljaa jokin vuorokausirytmi löytymään.

Suruhuivia olen neulonut, Dropsin Merino loppui ja jatkoin sitä Sublimen cashmere merino silk -langalla. Sublime on hitusen ohuempaa ja mustempaa kuin tuo merino, mutta kaipa se tuossa menee. Nyt kun ei ole varaa ostaa lisää lankaa ja olen itselleni luvannutkin etten osta lisää lankaa pitkään aikaan.

Ollaan tosiaan vanhempieni luo menossa käymään. Äidillä on tänään nimipäivä (ja siskollani oli perjantaina), mutta mitään nimpparilahjusta ei ole.

Oma olo on hirveä. Kuume on tänään sahaillut edestakas ja nielu on kuin santapaperia. Ääntäkään lähde juuri ollenkaan, taaskaan.

Öh...

Köh!

Piti sitten purkaa kainaloihin ehtinyt kummitytön villatakki. Olis tullu ihan liian pieni. Tuo vanhempi kummityttö kun on aika pyöreä tapaus, ikää pian yhdeksän ja rinnanympärys 86 cm. Vaatteet kun kuitenkin olisi hyvä olla sopivan kokoisia, niin eikun purkuun. Laskentaa ja sommittelua ja uudelleen aloitus, josko nyt sitä osaisi tehdä riittävän väljän villatakin. Pitäisköhän tästä kirjoittaa "oma" ohje, vaikka pääsääntöisesti Helmiksen ohjeella teenkin. (lanka eri, koko eri, ja väritys moninaisempi) Intarsia olikin helpompaa kuin muistin, ainakin näin kun vaihtaa väriä aina samoilla kohdilla. Purkaminenkin sujui joutuisasti väri kerrallaan.

Olo on ihan zombie. Nukuin yön 12 tuntia, päälle päikkärit 3 tuntia. Mies ja tytöt lähtivät miehen siskon luo syömään, mä en jaksanut. Jäin sitten poikien kanssa kotiin. Masse otti jo päivän/vuorokauden toisen hiiren kiinni ja Pete haukkui kummitytön kun tuo tuli vaihtamaan kumisaappaansa kun oli vahingossa ottanut esikoisen saappaat... Ja tuo ihmispoika on ollut oma valloittava itsensä :)

Mjauahtavaa!

Eilen illalla poika simahti sohvalle eikä mennyt kovin pitkään kun Masse otti tilanteesta hyödyn ja käpertyi pojan kainaloon nukkumaan. Suloista!

Tänään mies kävi viemässä saunalle puita Keskimmäisen ja Peten kanssa. Ei kestänyt kovin kauaa kun mies tuo Peten takas sisälle ja käskee pistämään oven hakaan. Kissa palasi kuukauden reissultaan kotiin! Ei ollenkaan nälkiintyneen näköisenä, vaan ehkä ennemminkin pulskistuneena tai sitten vain nuo talvikarvat hämäävät... On tuolla Kissalla ollut reissu, en tiedä missä on mahtanut käydä kun pantansakin oli hukannut ja kova halipula on.

Tässä Kissa ja Masse esipesee kastikepannua :)

Sukkasatoon ennättänee vielä nämä tänään aloitetut sukat, Kirjo-Pirkkaa lilasävyisenä sain Helmikseltä taannoin läjästä nappeja.

Hohhoi

Päätin eilen illalla imuroida tuvassa (keittiössä) mm. roskat laattojen väleistä että pääsisin saumaamaan ja kauhukseni kävikin niin, että kolme laattaa jäi imurin (tavallinen koti-imuri) imuvoimasta kiinni suulakkeeseen; eli lähti irti!
Mies aamupuhteinaan sitten nakutti vanhat laastit pohjalta pois.

Ja minä levitin pienen määrän laastia tilalle ja painoin irronneet laatat takaisin.

Oli muuten paha koittaa tehdä niin pientä määrää laastia! Sitähän jäi yli puolet tekemästäni määrästä, joten mies meni sitten saunalle laastin kanssa ja aikoo paikata poikki menneen savupiipun.

Tosin jo eilen mies korjasi saunalla kiukaan, sillä kivitila näytti tältä! Ei ihme ettei oikein meinannut lämmetä...


Lämpimästä puheen ollen, tässä nämä (tai vasen) kynsikäslapaset jotka SNYltä sain. Ihanat ovat!!!



Ja tässä koiruutemme esittelee pitkää pinnaansa. Poika saa kiipeillä mielinmäärin.


Mitä tuolta lattian alta mahtaa kuulua?

Aamuhetket on toisaalta kivoja

Taas pesukoneet jylläävät. Olen kaffeeni hörppinyt ja poika nukkuu. Tytöt lähtivät taksille ja koira sekä kissa ovat aamulenkkinsä juosseet tuossa pirtin ja kamarin välillä. (Noilla otuksilla [Pete ja Masse] on tullut tavaksi justa peräkanaa muutaman kerran taloa päästä päähän, milloin kumpi ajaa sitä toista takaa, eli ihan hyväntahtoista jahtaamista)

Toissayö meni aika pipariksi. Masse oli urhea ja reipas pieni kissa; otti metsähiiren kiinni täältä sisältä! No, tiedättehän kissat; saaliilla pitää leikkiä aika kauan ennen kuin sen voi syödä (jos se vain on syötäväksi kelpaava). No Masse leikki ja leikki kunnes Pete havahtui ja hoksasi että kissalla on jotakin mielenkiintoista... Sitten sitä piti koittaa ottaa pois mihin Masse ei tietenkään suostunut ja säntäsi hiiri suussaan meidän sängylle, jonne Petellä ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta pyrki perässä. Ja kun tämä tapahtui varmaan 15 kertaa, niin arvata saattaa että uni karkasi jonnekin.

Eilen tosiaan kävin Tampereella kuskaamassa Einiä. Oli kiva nähdä kuinka onnesta mykkyrällä ystäväni olikaan kun sitä pientä karvapalloa mentiin noutamaan. Hymy oli koko matkan ympäri pään. Edes siinä vaiheessa hymy ei hyytynyt kun hän kaivoi melkoisen kasan seteleitä lompakostaan. Muistan tunteen, sillä vasta tämän vuoden puolellaan minäkin tein saman; eli "maksoin itseni kipeäksi" koirasta. Koirasta, jollaisesta olin piiiiitkään haaveillut.

Mentiin tosiaan mun autolla (Eini toki maksoi bensat) ja kun tuolla on hyvää moottoritietä jonkin matkaa, niin pikkuinen pirulainen istahti olkapäälle ja kuiskutteli että koitapa mitä tämä auto kulkee... No koitin. Hienosti ottaa oman mittarin mukaan 150 km/h ja vähän enemmänkin. Hiukka vajaassa 160 km/h nopeudessa alkaa jostakin hiukan tärisemään ja värisemään, joten siinä lienee se maksimi. No tulipa karstat poltettua koneesta ;)

Nyt pitäisi käyttää tämä viimeinen hetki rauhallisesta aamusta neulomiseen, että saisin lopultakin nuo äidin sukat valmiiksi. Ei puutu enää kovin montaa senttiä.

Terveissii Tampereelt

Käväisin vähän ajelemassa Tampereen kulmilla. Ystäväni Eini kun osti sieltä itselleem Suomen lapinkoiran, sellaisen pikkuisen mustan karvapalleron, jonka häntä viuhtoo hirmuisesti ja jonka etupäässä on nauravat silmät ja naaman pesevä kieli.

Rauhallinen aamuhetki

Aaah!

Melkein hiljaista. Pyykkikone tuossa kevyesti pesee vaatteita, astianpesukone suhisee keittiössä. Poika nukkuu vielä. Masse-kissa nukkuu sohvalla, Pete-koira keittiössä, tytöt lähtivät jo reilu tunti sitten kouluun ja mies reilu 2 tuntia sitten töihin. Rauhallista! Tosin väsyttää, mutta nyt olis tarkoitus ottaa itsestä tukeva niskaote ja sukeltaa syvemmälle likapyykkivuoren kimppuun.

Mies lupasi ottaa itsestään myös tukevan otteen tänään ja laittaa viimein sähköt huuvalle ja liedelle, että saataisiin vihdoin keittiö edes likelle sitä tilaa jollainen sen tulisi olla.

Karppiprojektimme on omalta osaltani lähtenyt kivasti käyntiin. Uuden vaakamme ensimmäinen lukema omalla kohdallani oli hurja tasaluku, 80 kg! Mutta kun tänään samaan aikaan ja samassa paikassa yhtä vähissä vaatteissa piipahdin puntarilla, niin se näyttikin 78,7 kg, eli viikossa reilu kilo. Ei paha!

Miehellä sensijaan ei suju yhtä hyvin... Nyt tänäaamuna puntari kehui painoa olevan reilun kilon enemmän kuin viikko sitten. Lieneekö viikonlopun repsahduksilla osuutta asiaan? Todennäköisesti. Se olut pannahinen kun ei anna tuon olla rauhassa. Lauantainakin kun oli synttärikeikkaa soittamassa, niin ei ollut sitten malttanut pitää näppejään erossa oluesta. Ja perjantainakin piti bänditreeneihin saada olutta mukaan, koitin kyllä varoitella, mutta kuunteliko?

No mitäs tuosta, ehkäpä oppi että olut ja muuten karppi ruokavalio ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Pötsvärkkinsä sai ihan sekaisin...

Mun tekis nyt niin paljon mieli kehrätä, mutta kun pitää noita pyykkivuoria vähän lajitella. Voi olla ettei tässä nyt muutenkaan juuri ehdi mitään "tärkeää" touhuta ennen kuin tuo poika tuolta herää. Mutta katsotaanpa, josko huomisaamuna vaikka tuon ihan oikean värttinän tuolta kaivaisi esiin.

Äitikin on tänään tulossa käymään. Hyvä, niin saa sovittaa noita sukkia. Äidille kun niitä synttärilahjaksi ajattelin, vaikka synttärit oli ja meni jo... Jotenkin on neulontatahti ollut taas hidas. Ja saan samalla antaa tuon vauvan sitterin äidille kyytiin, niin voi viedä sen siskolleni, kun todennäköisesti äiti aiemmin ehtii Turussa piipahtamaan kuin minä.

Poika syö itse...

Ei saa enää syöttää. Ei suostu istumaan syöttötuolissaan. Huoooh! sotkua siis riittää! Onneksi on pari "jätemyllyä" eli Masse ja Pete hoitelevat ohi menneet ruuat; Masse pöydältä ja Pete pöydän alta. Tässä taas pari hyvää syystä hankkia lemmikkejä lapsiperheeseen :)

Huooh II

Olin siis pojan ja koiran kanssa kaupungilla tänään. Koira kävi hakemassa rokotteet ja sitten mentiin lemmikkiliikkeeseen ostamaan niitä turvavyövaljaita (ja Masselle oikea kisu-wc). Kun valjaat oli ostettu ja koira näin ollen pysyi aloillaan autossa niin minä ja poika mentiin siihen viereiseen VapaaValintaan.

Kärry täyttyi tavarasta jos jonkinlaisesta (lankaa, kissanruokaa, lautasia, kynttilöitä, sukkia kaikille lapsille, namia ja ehdottomana kohokohtana pojalle työkalut!) ja poikakin hermostui kärryissä istumiseen. Piti ottaa kainaloon jossa siinäkin venkoili. Kassa veti nopsasti mutta sitten kortissani olikin jotain hämminkiä tai sitten kassapäättessä jotain häikkää kun ei millään huolinut mun korttia. Sitten piti poika kainalossa syöksyä automaatille ja takaisin. (Onneksi lähin automaatti sijaitsee vain noin 150 metrin päässä)

Sitten ostokset autoon ja kotiin. Päästiin juuri kotipihaan kun puhelin soi. Koululta soitettiin että keskimmäiselle oli sattunut pieni tapaturma. Se sormi (+ kaksi muuta) jonka jätti perjantaina autoni oven väliin oli jäänyt nyt ruokalan oven väliin... Tyttö tuli 2 tuntia lukujärjestykseen merkittyä aikaa aiemmin kotiin yhdessä siskonsa kanssa ja eikun takas kaupunkiin ja terveyskeskukseen näytille. Sormi on ihan kamalan näköinen! Kynsi siitä lähtee taatusti.

Auts!!!

Terveyskeskuskäynnin jälkeen mentiin kauppaan ruokaostoksille. Tosin puolet unohtui kun ei ollut kirjoitettua listaa mukana edes kännykässä... :(