Surukukka

Villasukan muistolle neuloin tämän kukkasen

Hiukkasen harmittaa äitiä

Se on nyt sitten ohi :( Koska lääkitykseni tulee alkamaan pian, niin tänään aamulla oli viimeinen kerta kun poikanen pääsi tissille. Imetyskerrat on muutenkin olleet vähenemään päin, mutta nyt laitettiin piste sillekin. Haikeaa :(

Vierasta...

Mun rakas iMac otti ja kirahti :( Ilmeisesti vika on kuitenkin virtalähteessä eikä koneen muissa komponenteissa. Kone kun sammuili itselleen tämän tästä reilun kuukauden ajan ja loppuviimeksi ei meinannut millään käynnistyä. Sitten eräänä aamuna se ei todellakaan enää käynnistynyt.

Mies sitten kokosi mulle jonkinkaltaisen koneen (powerMac G4 vuodelta 2000 ja 40 Gb kovoa, 450MhZ ja 1 Gb välimuistia) käyttöön; onhan tämä toki tyhjää parempi, muttei tietenkään ole mun... Pitää mennä mäkkikaupoille sitten kun on vähäsen enempi rahaa. MacPro se tulee olemaan ja rahaa siihen tulee palamaan, mutta jotenkin meni luotto noihin pieneen tilaan rakennettuihin laitteisiin. Power/Pro mäkkiin kun voi kaikkia komponentteja vaihdella mielensä mukaan ja mahdollisesti jopa "puucee"-laitteiden rautaosat sopivat...

Tyttären synttärit vietettiin tänään ja pikkutaiteilija sai paljon kyniä ja muuta taiteilijatarviketta paljon.

Olipa päivä :(

Matti Inkinen on nyt löydetty. Viimeinkin, mutta valitettavasti kuolleena. Yksi lapsuuden ja nuoruuden sankareista on poissa! Aivan liian varhain!

Että sellainen päätös syntymäpäivälleni... Syvä huokaus...

Niin kauan kuin maailma on...

Maailma ei ole reilu!

Pikkuhiljaa...

Kai tässä pikkuhiljaa alkaa päästä asiasta yli, parempi se ehkä kuitenkin oli. Ilmeisen elinkelpoinen kaveri ei olisi ollut. Surettaa silti.

Esikoinen aiheuttaa päänvaivaa. Kasvaa kohisten ja tällä hetkellä oikeastaan ainoat sopivat housut on yhdet parhaat päivänsä jo nähneet verkkarit... Katseltiin tytön tultua koulusta Ottobren lehtiä ja yhdet toteutettavat housut sieltä löytyikin. Pitääpä piirrellä kaavat ja koittaa jossain välissä ommella.

Perhe on joutunut kärsimään mun alakulosta. Suutun helposti ja lujaa. Toivottavasti tämä menisi äkkiä ohi. Pitäisiköhän sitä huomiseksi koittaa saada nuo lapsukaiset jonnekin ja lähteä miehen kanssa "liesuun". Lauantaina mies vanhenee taasen ja ilmeisesti huomenna ottelee kuppia kavereiden kanssa treenien päätteeksi. Kupin kallistaminen ei välttämättä tekisi mullekaan pahaa... Tai sitten tekisi...

Surku

Viikko sitten olin onneni kukkuloilla. Olinhan saanut testitikkuun plussan. Eilen sitten sekin onni valui pois. Edes puhelinta en halua pitää päällä. En halua jutella kenenkään kanssa jonnin joutavia ja tästä puhuminen sattuu. Tosin ei tästä tienneet vielä kuin ystäväni Eini ja Satu sekä mieheni. Ja jokunen nettituttava.

Takaisin kotona

(Kuvat siskoltani. Kuvissa esiintyy meidän perhe; vanhempamme, siskoni perheineen ja minä perheineni)


Autoilureissut on aina rankkoja. Varsinkin jos tilaisuus jonne lähtee on niinkin surullinen kuin läheisen hautajaiset.

Lähes kaikki serkkuni olivat paikalla, enoni ja tätini olivat paikalla, pari vielä elossa olevaa isotätiä oli paikalla. Serkkujemme lähes kaikkien lapset olivat paikalla. Porukkaa siis oli paljon. Mummu kun sattui olemaan yhdeksän lapsen äiti. Kaksi poikaa ja seitsemän tytärtä. Ainoastaan mummun vanhin tytär on lapseton, muilla vähintään kaksi lasta. Eli serkkuja on. Serkuistakin isommalla osalla on jo omaa jälkikasvua, joten meidän lapsillakin on siis paljon pikkuserkkuja.

Mutta nyt pitää mennä takaisin maalauspuuhiin. Jos tytöt pääsisivät jo ensiyöksi omiin sänkyihin nukkumaan.

Netti toimii jälleen

Nyt vain ei oikein osaa kirjoittaa mitään järkevää. Repaleisen yön jälkeen heräsin "varhain aamulla" kymmenen aikoihin isäni soittoon; mummu (äitini äiti) on kuollut eilen illalla. Viimeinenkin isovanhempani on nyt poissa. Lapsilla ei ole enää isomummua. Kyyneleet tuppaavat silmiin. Harmittaa oikein ettei oltu pitkään aikaan käyty katsomassa, mutta kun meillä on ollut tätä räkätautia tämän tästä ja mummun kunto oli jo pitkään sen verran heikko ettei tautia viitsinyt hänelle viedä. Ne viikonloput kun olisimme olleet terveitä menivätkin sitten kaikenlaisessa muussa puuhastelussa. Poika ei nähnyt isomummua kertaakaan, eikä isomummu poikaa :(