Ou jee...

Tai pikemminkin voi ei...

Mies tuli töistä kotiin ja kertoi että työmaaltaan on 10 irtisanottu, osa tekee 50% työviikkoa ja lopuille oli annettu lomautuslappu kouraan. 14.10. alkaa lomautusjakso jollei ihmeitä tapahdu. Onneksi on tuota jälkikasvua niin miehen tulot kuitenkin pysynee suunnilleen samoina kun lapsikorotuksia katsotaan ansiosidonnaisessa työttömyyspäivärahan maksamisessa.

Mutta nyt ostoksille, mm tyttöjen salaisille askarteluystäville pitää ostaa kaikenlaista pientä ylläripylläriä.

Jep

Junasukat vol 1 tuli valmiiksi eilen illalla ja aloittelin oitis toisia, pienempiä. Olis nimittäin sopivan kokoiset tuolle 16 kk pojalle ja jos vastasyntyneelle niitä lahjukseksi, niin on se vähän nolo... Tulokas saakoon sitten kahdet sukat, nyt käytettäväksi ja vuoden päähän toiset...



Tuollainen näky odotti tuossa aamupäivemmällä kun ikkunasta kurkistin. Pelto mustanaan kurkia. Silleen häthätää koitin laskea alati liikkuvaa laumaa/parvea (kumpi tuo on?) ja sain sellaisen noin 150 koipiparia...

Sotatantereellakin tapahtui. Sain Ilun sitten pudotettua pelistä pois. Sitten odottelen että mistä suunnasta tulee tappava pipo takaisin (muoriskan neuloma liian lyhyt) vai montako keskeneräistä joudun jatkamaan loppuun ja lähettelemään jonnekin maailman ääriin...

Voi väsy!

Tulipa sitten nukuttua harvinaisen huonosti viimeyö. Itse olisin kyllä nukkunut, mutta poikapa ei. Kolmelta sitten hermostuin ja kaappasin pojan kainaloon todella tiukasti jottei tuo päässyt enää rimpuamaan pois. Hirvittävä kiukku ja huuto tietenkin seurauksena. Puoli tuntia koitti potkia ja ruihtoa että pääsisi lattialle remuamaan ja kolme varttia huusi (eli vartti vielä sen jälkeen kun oli lopettanut fyysisen vastarinnan). Mä olen täällä ihan silmät ristissä. Poika ei kun hän nukkui eilen pitkästä aikaa kahdet pitkät päiväunet. Se vissiin yöllä valvottikin.

Junasukissa olen jo menossa joustimessa ennen kantapäätä (2 sukkaa yhtäaikaa pitkillä pyöröillä) ja olenkin tässä pohtinut, että arvaisiko ohjetta modata mieluisaksi... Eli tekisin tähänkin tiimalasikantapään. Tosin näistä ei kyllä tulleet mitkään vauvan sukat... Pitänee tehdä toiset vähän pienemmät kaveriksi pakettiin...

Ihan meinasin unohtaa ilouutisen

Eilen sain tekstiviestiä, että ex-pomoni (ja työkaveri liki 10 vuoden ajalta) oli saanut tyttären eilen aamuyöllä. 3380 grammaa ja 51 senttiä oli prinsessalla mittaa. Pitäisiköhän nyt tässä välissä neulaista vaikka pienet junasukat tuolle tulokkaalle? Ehkäpä ;)

Meinas iskee paniikki

Kun tuo hyökkäyspipo oli kavennuksia vailla (ja silloin 9 tuumaa pitkä) ja lankaakin vielä reilusti jäljellä, niin ajattelin että teen siihen vielä yhden mallikerran. Sitten kävikin ilmi (kavennuksissa) että lanka ei riitäkään, siis toinen väri. Hätäpäissäni sitten tilasin kerän lisää, mutta paria tuntia myöhemmin päätin sittenkin purkaa ja aloittaa kavennukset siitä mistä ne alkujaan pitikin.

Sitten alkoi takkuaminen. En millään meinannut saada mallikerrasta enää kiinni. Lievä paniikki iski. Eikun purkua lisää silmukka kerrallaan ja lopulta sain kiinni oikeista ja nurjista oikeissa kohdissa. Kello olikin sitten taas yksi yöllä kun sain vetää langan läpi viimeisistä viidestä silmukasta. Langanpäiden päättely ja pipo loppuyöksi odottelemaan. Tässä ihan kohtapian käyn höyryttämään tuon teelmyksen. Sitten pakkaan sen ja passitan Posti-Paten kulkemaan tuonne Pukkilan kupeeseen.

Mut tässä se on mun päässäni!


Keittiömme alkaa jo lähennellä täydellistä. Nuohousluukut on saatu paikoilleen ja tulisijojen luukut on paikoillaan, tosin ne vaativat vielä useamman päivän kuivumista ennen kuin voi kuvitellakaan tulien laittoa, mutta nyt näyttää jo positiiviseltä.

Eilen uuni oli jälleen ahkerassa käytössä. Tehtiin pari pizzaa "The pizzapohjan" päälle ja jälkiruuaksi jälleen rahkapiirakkaa. Nam!

Saunassakin käytiin. Poika kevätkääryleenä läksi saunomaan :)

Sit se alkaa olla kai siinä...

Toi hattuhyökkäys nimittäin. Annash:n aloittama pipo on nyt kavennuksia vaille valmiina ja muoriskalta tullut ase laitettu postilaatikkoon seuraavalle tarkistettavaksi pituutensa puolesta. Huomisen päivän aikana todennäköisesti saan tuon sinivihreän valmiiksi.

Jeekaappi

Roskiskaapissa on nyt jätevaunu!!! Nyt ei tarvii enää pelätä että roskis kaatuu!


Kuvassa mies vielä asentelee kahvaa paikoilleen pakastinosaan. Ja siinä se on se jääkaappi, vihdoin keittiössä ja kätisyys on oikeinpäin! Jeekaappi on paikoillaan. (Esikoinen puhui pienenä jääkaapista jeekaappina)

Viuuh!

Siin he ovat. Molemmat tuli yhtäaikaa. Mutta...



muoriskan pipo ei ollut kuin 10 tuumaa pitkä ja yksi langanpää törröttää ikävästi vaikka onkin päätelty :( Se on siis huti ja lähtee takas ketjun alkupäähän hakemaan lisää mittaa (tämä on jo varmistettu "suurilta pääliköiltä"). Värit on kyllä ihanat ja suklaa oli hyvää, tikkaritkin hupeni parempiin suihin.

Annash:ilta tullutta pipoa joudun purkamaan vähän matkaa ennen kuin jatkan sen neulomista. Mutta eiköhän tämä tästä ja Ilukin saadaan "tapettua"

Eilisen päivän tapahtumista

Kauhajoen tragediaa en jaksa ymmärtää sitten alkuunkaan. Otan osaa kaikkien uhrien läheisten suunnattomaan suruun ja tapahtumapaikalla olleiden järkytykseen. Näin ei saa tapahtua enää! Päättäjät, perkele, tehkää jotain! Ehdottomasti lisää rahoja nuorten mielenterveystyöhön. Aseenkantolupia pistooleihin ei saa enää myöntää kuin niille jotka sitä työssään tarvitsevat. Jos tarkkuutta tarvii pistoolilla ampua, niin siihen löytyy ilmapistoolit. Nih!

Ja sitten paljon kevyempään ketutukseen. Ei sitten saatu sitä saranaa eilen. Eikä jätevaunuakaan. Miehen kanssa vaihdettiin jääkaapin kätisyyttä niin pitkälle kuin se oli mahdollista eli otettiin saranat pois alhaalta alkaen ja vaihdettiin suojatulppien paikkaa sen minkä pystyimme (osa hajosi) ja vaihdettiin kahvat yläovesta alaoveen ja toisinpäin. Tuolla se jääkaappi-pakastin nyt odottelee vailla ovia eteisessä että saadaan se peijjoonin sarana jota ollaan jo Juhannuksesta asti odoteltu...

Saunallakin on tapahtunut... Mies korjasi kiukaan ja tuuppasi loput laastista katkenneeseen piippuun jo viimeviikolla. Eilen appiukko sitten kävi vaihtamassa ikkunan ehjään. Vielä kun saisi ovet käymään vähän paremmin niin sitten olisi asiat hienosti saunallakin, vaikka purkuun se jossain vaiheessa menee kuitenkin.

Kylmä hiki pinnassa

Sydän pamppaillen odottelin koululaisia saapuvaksi postin kanssa. Mukanaan toivat vain Loimaan Lehden ja Auranmaan Viikkolehden. Pelkäsin niin että muoriskalta saapuu tappava pipo. No se tullee sitten huomenna. Olen joskus aiemminkin huomannut että tänne postilla kestää tulla pari päivää kauemmin kuin muualle. Eli olen vielä hengissä :)

Tässä vartoilen että nuo kylkiviipaleet ottaisivat hiukan huoneenlämpöä ennen kuin lähden heitä paistelemaan. Mietin vain että mitä lisukkeita laitan niiden kanssa... Lanttua olisi, mutta kun tytöt ei kuulemma tykkää siitä. Porkkanaraastetta pitää tehdä kun niitä tuli ostettua iso säkillinen (3 kiloa) kun halpoja olivat (149 snt pussi!!). Kaalinpääkin tuolla olisi. Hmm... pitääpä miettiä ja pähkäillä mitä sitä ruuaksi tänään.

"Kuu on kuulemma ruosteenpunainen"

"... ja niin surullinen"

En siitä kuun surullisuudesta tiedä, mutta se sirppi joka tuolla taivaanrannassa näkyi oli kyllä pu-nai-nen.

Tänään on ollut melkoisen toimelias päivä. Aamupäivällä pojan nukkuessa siivosin tietokoneeltani täysin turhaa tavaraa pois 40 gigaa!

Keskimmäinen tuli koulusta ja teki läksyt. Puin pojan ja mentiin pihalle odottamaan että Esikoinen tulisi koulusta että päästäisiin heti lähtemään kun keskimmäisellä oli hammasläkäri. Kello kävi ja kello kävi ja kiire tuli. Soitin hampilääkärille että saatamme myöhästyä hiukan. (5 min olimme sitten myöhässä lopulta)

Hammaslääkärissä neiti oli reipas ja pärjäsi yksin paikkauksen. Koska en ihan 100% luota tuon Esikoisen veljensä vahtimiseen, niin päätin jäädä itse seuraamaan mitä poika touhuaa. Hammaslääkärihuoneessa tuota elohopeaa olisi ollut mahdoton vahtia. Paikkaus sujui sen verran nopeasti että ehdin neuloa miehen pipoa vain kerroksen! Eikä poikaa meinannut millään saada takaisin pukuun ja saappaisiin... Hirmuinen kiukuttelu.

Mutta päästiin sitten kuitenkin jatkamaan matkaa kauppaan. Kaupan pihalla soittelin Einille, että onko hän aikeissa olla kotona, jos vaikka piipahdettaisiin. Kun Eini oli puhunut että haluaa eroon yhdestä "vaarallisesta" lastensängystä eikä meillä ole pojalle vieläkään sänkyä. Samalla kysäisin että tarviiko hän kaupasta jotain, niin voisin samalla toimittaa. Ostokset hoidettiin ja mentiin Einille.

Kovin pitkään ei olisi tarvinnut siellä odotella jos itsellä olisi olleet työkalut mukana, mutta mies oli kuusiokoloavaimet nostanut autosta jonnekin. Piti odotella Einin avokkia kotiin, että hän sitten purkaa sängyn.

Einin kissa (Martti) on muuten Massen veli. Onko vähän muuten sukunäköä???


Tällä viikolla makuuhuoneemme kokee muutoksen tuulia kun siirrämme ensinnäkin siellä majailevan vanhan jääkaapin kodinkoneiden hautausmaalle, siirrämme vaatekaappimme toiselle seinustalle kuten sänkymmekin että saamme pojan sängylle tilaa.

Mutta nyt katsomaan Pakoa!

Iik ja äääk!

Kohtapuoliin posteljooni tuo päivän postit laatikkoon. Uskaltaakohan niitä mennä katsomaan? Tosin mun ei tarvi; tytöt tuppaavat tuomaan postit tullessaan koululta. Mitä jos siellä on muoriskalta tappava pipo? Tai jos siellä onkin puolivalmis pipo Annash:ilta viimeisteltäväksi ja Ilulle lähetettäväksi?

Edit:
Ei tullut tänään kumpaakaan.

Uusi pipo ja hirmuinen yökkö

Tällainen ISO yöperhonen lehahti oviaukosta sisälle kun olin eteisessä siivoamassa uutta jääkaappia siirtoa varten (tapahtunee tiistaina kun pojan kummisetä tulee tuomaan sen saranan ja jätevaunun tiskipöydän alle). Kuvassa mittakaavan virkaa hoitaa oma vasen etusormi, kun muutakaan ei siihen hätään äkkiä löytynyt.


Pojan uusi pipo. Lankana Novitan 7 veljestä Polkka vihreänä. Menekki 44 grammaa. Malli omasta otsalohkosta ja puikot 2,5 mm (samat kuin hattuhyökkäyksen pipossa)


Ja poika halusi pistää pipon myös isän päähän :D

"Tonne se meni..."

Likes päivittäin ollaan ulkoiltu mutta tänään poika näki jotain jota ei ollut ennemmin nähnyt; pienlentokoneen ja vieläpä aika matalalla lentäneen. Poika osoitteli perään vielä pitkän aikaa hämmästellen.

Ja sitten kysymys kaikille "lapsellisille"... Miten tällaisella reilun vuodenikäisellä ikiliikkujalla saa hanskat pysymään käsissä? Tai sitten odotellaan vaan kylmempiä kelejä että poika ymmärtäisi miksi n lapaset olis hyvä pitää kädessä...

Hohhoi

Päätin eilen illalla imuroida tuvassa (keittiössä) mm. roskat laattojen väleistä että pääsisin saumaamaan ja kauhukseni kävikin niin, että kolme laattaa jäi imurin (tavallinen koti-imuri) imuvoimasta kiinni suulakkeeseen; eli lähti irti!
Mies aamupuhteinaan sitten nakutti vanhat laastit pohjalta pois.

Ja minä levitin pienen määrän laastia tilalle ja painoin irronneet laatat takaisin.

Oli muuten paha koittaa tehdä niin pientä määrää laastia! Sitähän jäi yli puolet tekemästäni määrästä, joten mies meni sitten saunalle laastin kanssa ja aikoo paikata poikki menneen savupiipun.

Tosin jo eilen mies korjasi saunalla kiukaan, sillä kivitila näytti tältä! Ei ihme ettei oikein meinannut lämmetä...


Lämpimästä puheen ollen, tässä nämä (tai vasen) kynsikäslapaset jotka SNYltä sain. Ihanat ovat!!!



Ja tässä koiruutemme esittelee pitkää pinnaansa. Poika saa kiipeillä mielinmäärin.


Mitä tuolta lattian alta mahtaa kuulua?

Harmittaa kuin madonsyömää mansikkaa!

- Kuumeilu jatkuu, ääni on maassa
- Mies osti ruokarahoilla kaljaa vaikka oli luvannut olla kuukauden juomatta (eikä karppi juo olutta; mallassokeri on yksi pahimmista)
- En pääse huomenna sittenkään Vammalaan kun olin unohtanut että tytöillä on koulupäivä ja paperinkeräys
- töllöstä ei tule mitään hyvää enää tänään
- neulominenkaan ei nyt maistu :(
- keittiö ei varmaan valmistu ikinä kun remonttimies on nyt sidottu muualle viikonlopuiksi. Kiva olla talvi ilman leivinuunia ja puuhellaa!
- pojalla on vuorokausirytmi ihan pyllyllään; viimeyönäkin nukahti vasta kolmelta.
- mies murisee ja marmattaa koko ajan. Ei h****tti ole mun vika että sain tän räkätaudin joka on vetäny mut huonoon kuntoon ja siitä syystä en ole jaksanut kotona tehdä mitään.

Graah!

Karppiruokavalioon kun kuuluu kananmunat ja niitä kuluu jonkin verran joten niitä sitten on. Tytöt eivät ylety keittiökaappeihin ilman tuolia, mutta on painotettu moneen kertaan että tuoli kannetaan käytön jälkeen takaisin makkariin taikka pirttiin... Olipa sitten tuoli unohtunut...

Vessaan kuulin epämääräistä ääntä "poks! Kräks!" ja kun tulin katsomaan, niin poika istuu tyytyväisenä tuolilla kananmunakennon kanssa. Kennossa oli viimeisimpien muistikuvien mukaan 15-6 eli 9 kananmunaa joista kolme jäi ehjiksi. Tytöt olivat aika pelästyneitä kun karjaisin siivoamaan jäljet. Tosin onneksi meillä on noita lemmikkejä ja Pete sitten auttoi isompien sotkujen kanssa.

No huomenna käyn sitten ostamassa lisää munia kun kerran Vammalaan ajelen. Lidlissä muistaakseni oli nyt tarjouksella...

Salainen neuleystävä yllätti

Posti toi tullessaan osoitekortin, josta kopsasin lähetystunnuksen tekstiviestiin jonka laitoin miehelle että toisi töistä tullessaan mulle paketin.

Tällainen paketti ja reilusti teipattu kiinni:


Sisältö:

Kaksi kieppiä meleerattua hahtuvaa! Ihanan väristä!
Tismalleen oikeankokoiset kynsikäslapaset (taidan kyllä hiukan modata niitä: lenkki "hupun" päähän ja kämmenselkään nappi jotta pysyy paremmin avoinna tarvittaessa.)
Ja suloisessa kartonkirasiassa Etiopiassa tehty saippuakivinen sydän.

Kiitos Sny! Tämä paketti lämmitti!

Hattuhyökkäyksen pipo oli ennättänyt sekin jo perille; olen siis päässyt "tappamaan" :)

Namipäivä

Väsäsin illalliseksi pitsaa. Karppisellaista ja hyvää oli! Jälkiruuaksi rahkapiirakkaa joka tuoksui taivaalliselta ja maistui i-ha-nal-ta.

Piirakan ohje Karpin keittokirjasta.

Aloittelin neulomaan uutta pipoa kun tytöt alkoivat valitella että päätä paleltaa aamuisin. Lisää siitä myöhemmin.

Eilen ei ennättäny, mut aika pian kuitenkin

2.05 sain langanpäät pääteltyä ja pipon höyrytettyä.

Jäädään odottelemaan mitä tuleman pitää jatkossa.

Aika helppo malli ja nopsa tehdä. Pitää muistaa että muuten tässä tuli elettyä lähes normaalia perhe-elämää sen 24 tunnin aikana mitä tuon tekemiseen aikaa käytin. Poikaa piti ruokkia ja ruokota. Pyykkiä pestä ja ruokaa laittaa. Saunassakin kulutin aikaa tunninverran.

Ehtiskö?

Mahdanko ehtiä saamaan tämän tänään valmiiksi?

Hyökkäykseen lähdetty

Tuollainen (tosin eri väreillä) pitäisi sitten lopputulokseksi saada. Malli on ihan kiva neuloa, koko ajan pitää tosiaan seurata. Perus 3o, 2n -ribbiähän se on, mutta mutkitellen.

Voi hyvää päivää!

Ei kukaan haluaisi tällaista räkätautia? Voisin laittaa postipakettiin ja lähettää pikana pois täältä. Mä haluun tästä eroon!!!

Isälle aloittelin eilen sukkia. Varsiresoreita on kaksi senttiä neulottu. Ei hitto jaksa! Ihan tajuton olo! Tänään olisi tyttöjen koululla vanhempainiltakin, mutta en viitsi lähteä sinne tartuttamaan muiden vanhempia.

Tänään jossain vaiheessa ponnahtaa esiin Hattuhyökkäyksen ohje. Sitäkin pitäisi jaksaa neuloa ettei itse "tule tapetuksi" liian nopeasti.

Menen taas pois koneelta yskimään keuhkoni jonnekin muualle kuin tft-näytölle ja aivastelemaan muita limatuotoksia jonnekin toisaalle kuin näppiksen uumeniin...

Kohde tiedossa

Tiedän jo kelle teen pipon, ja toivonmukaan nopeasti...

Pojan sukat

Tämmöttiset sukat tuli pojalle niistä jämistä jotka jäi äidin sukista yli. Lankaa jäi kaikkiaan ehkä 30 cm pätkät.

Muuta ei sitten ole jaksanutkaan tänään tehdä.

väskättää

Juuri ja juuri olen jaksanut tämän lenssun kourissa selata blogeja sillä välin kun poika on riekkunut hereillä. Pelagialta sain tämän ja jaan sen eteenpäin kaikille blogia pitäville jotka eivät sitä ole vielä mistään saaneet.

Pojan sukat ovat edenneet myös ihan kivasti. Saanen ne valmiiksi ennen kuin hattuhyökkäyksen ohje ilmaantuu näkyville. Huomenna en kuitenkaan usko jaksavani raahautua tyttöjen kouluun vanhempainiltaan... Eikä pelkästään hattuhyökkäyksen vuoksi, vaan tämä räkä-peijjoonin-tauti on kyllä vetänyt olon tosi naatiksi. Mieskin on tuolla nukkua tuhistanut koko aamu(päivä)n. Sen verran jaksoi olla hereillä aamulla että soitti työmaalle olevansa kipeä.

Muuta mukavaa viikonlopusta

Flunssa iski täysillä päälle, se ei ole mukavaa. Mutta muuten on viikonloppu ollut ihan kiva. Käytiin Satun kanssa eilen lauantaina Loimaalla ruokaostoilla ja tiemme vei myös Euromarkettiin kun koitin etsiä keskimmäiselle uutta reissuvihkoa kun hukkasi sen heti ekan koulupäivän jälkeen. Euromarketista sitten löysin sellaisen sopivan kokoisen. Mutta kun siellä on myös lankaosasto...

Ostin Novitan Muksu-neulelehden ja Satu bongasi sieltä palmikkoneuleen jollaisen haluaa tehdä Juhannuksena syntyneelle veljenpojalleen. Siinä sitten pähkäiltiin värivalintoja (Satu päätyi luonnonvalkoiseen) ja puikkoja. Satu kertoi että käsialansa on löysä, joten ehdotin vähintään puolta numeroa pienempiä puikkoja kuin vyötteen ohjeessa on. Puolikokoja ei valitettavasti siitä löytynyt, joten Satu osti kolmemilliset puikot. Jonkin aikaa puolusteltuani hän päätti ottaa pyöröpuikot, vaikka ensin oli aikeissa ostaa pitkät.

Mallitilkku jonka Satu neuloi ekan osan lanka suoraan ja toisen osan "mun tyyliin" eli lanka sormen ympäri kiepautettuna jolloin tiheys kolmosen puikoilla täsmäsi vyötteen tiheyteen.

Eilisilta Satulla meni 2 silmukan etu- ja takakautta kiertojen opetteluun, mutta oppi jäi takaraivoon. Nyt on jo mallin 28 (Novitan Muksu-lehdestä) takakappaletta syntynyt melkein 20 cm! Jeee! Sain yhden käännynnäisen. Ja ehkä ensi viikonloppuna saan Satun mukaani Vammalaan neuletapaamiseen.

Mulle jäi tuolta Euromarketista mukaani kaksi kerää Rose Mohairia kun Ykkösbonus kortilla ne oli alta 2 euroa kerältä. Niistä ehkä syntyy itselle jonkinlainen huivi. Saa nähdä, mutta väri oli herkullinen joten ei voinut jättää hyllyyn, tosin liilat oli kovasti hyppimässä mukaan, vaikka siitä vierestä otin näitä toisia...

Nyt pitäisi aloitella tuosta raitalangan jämistä pojalle sukkia. Ehkä varteen pitää laittaa lisäksi jotain muuta, mutta ainakin puoleenväliin vartta tuo riittää.

Valmiit! Sukkasadon ekat sukat!

JEE!!! Sain kuin sainkin äidin sukat valmiiksi!!!

Kortti

Tällainen kortti tehtiin keskimmäisen luokkakaverille.

:( Poika sairastaa

Jäädään taas pojan kanssa pirttiin nukkumaan/kukkumaan että mies saisi edes vähän nukuttua ennen kuin aamu koittaa. Pikkuisen on nenä kovasti tukossa ja yskittää. :( Koita siinäkin sitten nukkua.

Pienen potilaan rohinaa ja korinaa kuunnellessa ei oikein ajatuksetkaan pysy kasassa. Noita palmikkosukkia neuloessani huomasin 2 kerrosta liian myöhään, että en ollut tehnyt toisessa sukassa toista palmikonkiertoa yhdellä kerroksella. Mutta päätin että kokeillaan korjata se purkamatta koko kahta kerrosta, ja onnistuin! Hiukan löysempää siihen korjattuun kohtaan tuli, mutta nyt palmikot kulkee niinkuin pitää.

Ja taas pieni uikuttaa ja ulisee. Pitänee mennä viekkuun istuksiin. Vaikka muutakin tekemistä olisi; synttärikortti keskimmäisen luokkakaverille kun tytöt ovat synttäreille huomenna menossa... No jos aamulla jaksaisin...

Niin juu... Mies sai tänään huuvan ja hellan paikoilleen ja niille sähköt! Ehkä tuo keittiö tuosta vielä joskus valmistuu... (kun saisi siihen jääkaappiin vaan sen saranan että saataisiin kätisyys vaihdetuksi! Mitäs se nyt on tilauksessa ollut; kolme kuukauttako?)

Akvaario tulee taloon!

Apua! Sitä roskan määrää mikä siitä tulee!

Siis, joo. Tytöt haluaa askarrella akvaarion banaanilaatikon alaosaan, ja koska kasveja ja kaloja pitää olla ja ne leikataan paperista/pahvista, niin roskien määrä on kä-sit-tä-mä-tön. Pitääkin ottaa kuvaa tuosta...



Lisäksi tuossa on kuva aamupuhteistani ja Massesta nukkumassa esikoisen koulurepun päällä...

Aamuhetket on toisaalta kivoja

Taas pesukoneet jylläävät. Olen kaffeeni hörppinyt ja poika nukkuu. Tytöt lähtivät taksille ja koira sekä kissa ovat aamulenkkinsä juosseet tuossa pirtin ja kamarin välillä. (Noilla otuksilla [Pete ja Masse] on tullut tavaksi justa peräkanaa muutaman kerran taloa päästä päähän, milloin kumpi ajaa sitä toista takaa, eli ihan hyväntahtoista jahtaamista)

Toissayö meni aika pipariksi. Masse oli urhea ja reipas pieni kissa; otti metsähiiren kiinni täältä sisältä! No, tiedättehän kissat; saaliilla pitää leikkiä aika kauan ennen kuin sen voi syödä (jos se vain on syötäväksi kelpaava). No Masse leikki ja leikki kunnes Pete havahtui ja hoksasi että kissalla on jotakin mielenkiintoista... Sitten sitä piti koittaa ottaa pois mihin Masse ei tietenkään suostunut ja säntäsi hiiri suussaan meidän sängylle, jonne Petellä ei oikeasti ole mitään asiaa, mutta pyrki perässä. Ja kun tämä tapahtui varmaan 15 kertaa, niin arvata saattaa että uni karkasi jonnekin.

Eilen tosiaan kävin Tampereella kuskaamassa Einiä. Oli kiva nähdä kuinka onnesta mykkyrällä ystäväni olikaan kun sitä pientä karvapalloa mentiin noutamaan. Hymy oli koko matkan ympäri pään. Edes siinä vaiheessa hymy ei hyytynyt kun hän kaivoi melkoisen kasan seteleitä lompakostaan. Muistan tunteen, sillä vasta tämän vuoden puolellaan minäkin tein saman; eli "maksoin itseni kipeäksi" koirasta. Koirasta, jollaisesta olin piiiiitkään haaveillut.

Mentiin tosiaan mun autolla (Eini toki maksoi bensat) ja kun tuolla on hyvää moottoritietä jonkin matkaa, niin pikkuinen pirulainen istahti olkapäälle ja kuiskutteli että koitapa mitä tämä auto kulkee... No koitin. Hienosti ottaa oman mittarin mukaan 150 km/h ja vähän enemmänkin. Hiukka vajaassa 160 km/h nopeudessa alkaa jostakin hiukan tärisemään ja värisemään, joten siinä lienee se maksimi. No tulipa karstat poltettua koneesta ;)

Nyt pitäisi käyttää tämä viimeinen hetki rauhallisesta aamusta neulomiseen, että saisin lopultakin nuo äidin sukat valmiiksi. Ei puutu enää kovin montaa senttiä.

Terveissii Tampereelt

Käväisin vähän ajelemassa Tampereen kulmilla. Ystäväni Eini kun osti sieltä itselleem Suomen lapinkoiran, sellaisen pikkuisen mustan karvapalleron, jonka häntä viuhtoo hirmuisesti ja jonka etupäässä on nauravat silmät ja naaman pesevä kieli.

Pikaisesti positiivista

Eilen unohdin postaukseen liittää kaksi eilen tapahtunutta positiivista asiaa.

1. Sähköpostiin oli tullut viestiä puhelinyhtiöltä, että korjaavat laskun. Eli meidän ei tarvitse maksaa urakointiyhtiön aikaansaaman kaapelikatkon korjausta. Hienoa!

2. Fiskarsilta lähettivät uuden voilastan poikki menneen tilalle. Eivät olleet löytäneet syytä sen hajoamiseen, mutta kertoivat kyllä että niiden pitäisi ihan normaalissa käytössä kestää kymmeniä vuosia, ei vain kymmeniä viikkoja...

Rauhallinen aamuhetki

Aaah!

Melkein hiljaista. Pyykkikone tuossa kevyesti pesee vaatteita, astianpesukone suhisee keittiössä. Poika nukkuu vielä. Masse-kissa nukkuu sohvalla, Pete-koira keittiössä, tytöt lähtivät jo reilu tunti sitten kouluun ja mies reilu 2 tuntia sitten töihin. Rauhallista! Tosin väsyttää, mutta nyt olis tarkoitus ottaa itsestä tukeva niskaote ja sukeltaa syvemmälle likapyykkivuoren kimppuun.

Mies lupasi ottaa itsestään myös tukevan otteen tänään ja laittaa viimein sähköt huuvalle ja liedelle, että saataisiin vihdoin keittiö edes likelle sitä tilaa jollainen sen tulisi olla.

Karppiprojektimme on omalta osaltani lähtenyt kivasti käyntiin. Uuden vaakamme ensimmäinen lukema omalla kohdallani oli hurja tasaluku, 80 kg! Mutta kun tänään samaan aikaan ja samassa paikassa yhtä vähissä vaatteissa piipahdin puntarilla, niin se näyttikin 78,7 kg, eli viikossa reilu kilo. Ei paha!

Miehellä sensijaan ei suju yhtä hyvin... Nyt tänäaamuna puntari kehui painoa olevan reilun kilon enemmän kuin viikko sitten. Lieneekö viikonlopun repsahduksilla osuutta asiaan? Todennäköisesti. Se olut pannahinen kun ei anna tuon olla rauhassa. Lauantainakin kun oli synttärikeikkaa soittamassa, niin ei ollut sitten malttanut pitää näppejään erossa oluesta. Ja perjantainakin piti bänditreeneihin saada olutta mukaan, koitin kyllä varoitella, mutta kuunteliko?

No mitäs tuosta, ehkäpä oppi että olut ja muuten karppi ruokavalio ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Pötsvärkkinsä sai ihan sekaisin...

Mun tekis nyt niin paljon mieli kehrätä, mutta kun pitää noita pyykkivuoria vähän lajitella. Voi olla ettei tässä nyt muutenkaan juuri ehdi mitään "tärkeää" touhuta ennen kuin tuo poika tuolta herää. Mutta katsotaanpa, josko huomisaamuna vaikka tuon ihan oikean värttinän tuolta kaivaisi esiin.

Äitikin on tänään tulossa käymään. Hyvä, niin saa sovittaa noita sukkia. Äidille kun niitä synttärilahjaksi ajattelin, vaikka synttärit oli ja meni jo... Jotenkin on neulontatahti ollut taas hidas. Ja saan samalla antaa tuon vauvan sitterin äidille kyytiin, niin voi viedä sen siskolleni, kun todennäköisesti äiti aiemmin ehtii Turussa piipahtamaan kuin minä.

Poika syö itse...

Ei saa enää syöttää. Ei suostu istumaan syöttötuolissaan. Huoooh! sotkua siis riittää! Onneksi on pari "jätemyllyä" eli Masse ja Pete hoitelevat ohi menneet ruuat; Masse pöydältä ja Pete pöydän alta. Tässä taas pari hyvää syystä hankkia lemmikkejä lapsiperheeseen :)

Unohtui murista!

Kun viimeksi oli runkolinjassa vikaa eikä bitti liikkunut katkaistun kaapelin vuoksi ja tein siitä vikailmoituksen, niin eikös nuo mokomat laittaneet siitä laskun meille!!! En kyllä maksa! Saavat osoittaa laskun niille, jotka vian ovat aikaansaaneet, eli pohjavesisuojausurakoitsijoille. *kele... Mitä ihmettä ne siellä puhelinyhtiössä oikein meinaaavat?!

Neulomassa käyty

52,8 kilsaa yhteen suuntaan. Eli tästä meiltä Punkalaitumen lävitse Vammalaan vei tieni tänään. Kuppilassa olivat neulomassa mm. Famu, Silmukatti ja Helmis. Kaksi muutakin naista oli, mutta heidän nimensä jo ehdin unohtaa... Anteeksi, mutta nimimuistini nyt vain on niin surkea...

Helmikseltä sain 333 333 -bongauspalkinnon.
Nallen Syksy -lankaa kerä, suklaata, narsissin sipuleita, nuppineuloja, heijastin... Monenlaista mukavaa ja tarpeellistakin.

Kiitos vielä kerran tästä palkinnosta ja oli kiva tavata ihan livenäkin! Kahden viikon kuluttua tullaan taas :)

Peltiä?

Tein koetilkun. Kaunis jälki tuli 5 mm puikoilla. Mutta tuolloin tiheys oli 19,5 silmukkaa 10 sentillä.

Uusi mallitilkku tuotti tulokseksi 19,5 silmukkaa 3 tuumalla, mutta arvatkaapa jouduinko pienentämään puikkokokoa puolella!!! 2,5 mm puikoilla siis pitäisi neuloa tuota ihanaista Terapialankaa...

Masse

Tässä on hyvä istuksia...
Tai oli kunnes tuo mami tuli tuon puhelimensa kanssa kuvaamaan.
Menen pois, hyppään vaikka tuolle raapimatelineelleni.
Miksi ihmeessä sä vaan kuvaat?! Mä haluun nyt olla rauhassa. Mur!
Okei, kuvaa sit, mut mä poika mökötän.

Oltiin shoppailemassa eilen

Esikoinen sai tällaiset farkut ja vaaleanpunaisen perhospaidan, parit sukat ja oranssin Heppahullu t-paidan.



Keskimmäinen valitettavasti ei saanut sellaisia farkkuja kuin olisi halunnut (pillillä varustettuja, kuten siskonsa) kun omaa hieman pyöreämmät muodot. Löytyi kuitenkin ihan kotimaiset stretgh-farkut, joiden hintalappu kyllä hiukan hirvitti; 51€. No onneksi siinäkin oli -50%. Sukkia myös muutamat ja kivan vihreä perhospaita.



Poika sai tällaisen raitapaidan viidellä eurolla, saman verran maksoi Tuttan body, 9 euroa maksoi kiva dinopäähine. Ja kallein yksittäinen ostos vaatekauppaan oli pojan Reimatec-haalari normaalihinta 109€, mutta onneksi siitä sai myös puolet hinnasta pois.



Sitten iski pienille uni. Masse ja poika uuvahtivat sohvalle kainalokkain. Oli kyllä lutunen näky.


Pienten nukkuessa sainkin näitä tehtyä melkein puolen mallikertaa. Siitä on hyvä jatkaa...